Oikea päältä vita, pykälä päällä, vasemman alla hanka, pykälä päällä

Viime viikolla olin viettämässä lomaa Sallassa. Samalle viikolle osui viimeinen vasanleikkoo, joten minäkin pääsin siis osallistumaan tähän paljon puhuttuun tapahtumaan. Vaatimet (=poroemät) poikivat siis toukokuussa ja juhannuksen tienoissa tapahtuu vasojen korvamerkintä. Tähän aikaan vuodesta vasat ovat vielä vaatimiensa kanssa, joten merkintä onnistuu seuraamalla, mitä vaadinta vasa seuraa. Räkkä (=hyönteiset)  ajaa porot juhannuksen aikoihin tuntureille ja soille, mistä ne sitten kootaan kasaan. Yleensä vasanmerkitys tapahtuu yöllä ilman viilennyttyä. Suurin osa vasoista oli jo merkitty ennenkuin ehdin pohjoiseen, mutta sainpahan kokea vielä keräilyerän.

Ensin odoteltiin metsässä että porot kerätään kasaan mönkijöillä. Piti olla aivan hiirenhiljaa, mikä oli haastavaa, kun samalla tein tuttavuutta Lapin äkäisiin hyttysiin. Lapset ja naiset saivat kyhjötellä mättäillä odottelemassa. Lopulta odotus palkittiin ja porot juoksivat siuloja (=johdinaita) pitkin syöttöaitaan. Siellä ne jaettiin kahteen osaan ja edelleen kirnuun (=pienempi aitaus).

Kirnussa porot juoksivat kovaa vauhtia ympyrää ja vasoja otettiin käsin kiinni. Joku otti jalasta, toinen kaulasta tai mistä nyt sattui saamaan kiinni. Kiinniotettuun vasaan laitettiin numerolappu kaulaan.

Laputuksen jälkeen porot päästettiin takaisin isompaan aitaan ja samalla katsottiin, mitä vaadinta mikäkin vasa seurasi. Jokaisella vaatimella on siis jo korvamerkki ja panta kertomassa omistajasta. Numerolaput merkattiin ylös omistajan mukaan. Kun numerot saatiin katsottua, porot otettiin taas pienempään aitaan ja taas kiinni. Kiinnioton jälkeen laitettiin korvamerkki puukolla. Jokaisella poronomistajalla on oma korvamerkkinsä, jolla merkataan kaikki omat porot. Käytössä olevia merkkejä on vajaa 12 000.

Porojen korvamerkkejä. Lähde: Paliskuntain yhdistys

Kaikki vasat saatiin merkattua ja minäkin sain yhden vasan kiinni! Nyt porot saavat jatkaa kesälomaansa vapaana laiduntaen.